Satoi pitkään. Tiesin, miten selviytyä.
Vaikka olin tajuton päivästä päivään.
Mielessäni olivat tyhjiä alueita.
Minä muistelin ajatelleeni, vaikka halusin.
Pelkäsin unissani. Huomasin kelluvani,
huomasin myös itkevän siellä. Kaipasin häntä niin paljon,
mutta en saanut häntä muistiini. Se oli tyhjä tila.
En muista aurinkoa, joka kaipasin.
Mitä jos juuri nyt heräsin? Mitä jos hän olisi vierelläni
ja se kaikki ei olisi tapahtunut. Sinun ilkeä valhe vei meidät tänne.
Aloin kuulla ääniä. Luulin, että olin hullu,
mutta tajusin, että minun täytyy herätä.
Se olisi hyvä asia, mutta ..
Sinä et olisi enää vierelläni.
Luulin, että rakastat minua. Jos vain rakastat minua,
kaikkea tätä ei olisi tapahtunut. Me olisimme yhdessä,
kuten Petey & Khanato. Heillä on jo lapsi.
Minä olen liian hyvä sinulle.
Minulla on kipua, Kinkyou. Haluan tuntea jälleen hymyäsi,
nauruasi, huulesi. En itke.
Haluaisin vielä kerran elää ja rakastaa.
Haluaisin vielä kerran ajatella kuin normaali ihminen.
Kuulin äänen lääkäri eilen, hän sanoi ..
En kävele enää.
Miksi teet tämän minulle?
Luulin, että sinulla olisi kunnioitusta, mutta sinulla ei ole sitä.
Kun pääsen ulos täältä, Kinkyou. Lupaan, että tämä kaikki on ohi.
Meidän juttu on ohi. Ikuisesti. En tiedä, rakastaa sinua enää.
Et ole se sama teufel, jota rakastin.
Minulla on vain yksi kysymys, miksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti